Auto on uusi kotimme. Koti matkaa Espanjaan. : Viimeinen viikko harjoittelussa & vaellus!

Viimeinen viikko harjoittelussa alkoi viikko sitten maanantaina! Ainahan näin sanotaan, mutta nopeasti se meni! Kolme viimeistä viikkoa olin ensiavussa. Siellä sain ottaa paljon verinäytteitä, ja tyyli on hieman erilainen kuin Suomessa... siellä yleensä otetaan verinäyte suoraa kanyylista, jos kanyyli laitetaan ensiavussa potilaalle. Jos potilaalla on jo kanyyli, niin ensin otetaan 5ml "huonoa verta" pois, ja sen jälkeen otetaan tarvittava määrä verta. Jos taas potilas ei tarvitse kanyylia, niin verinäyte otetaan suoraa ruiskuun neulan kautta. Tätä tein joka päivä kolme viikkoa. Laitoin kanyyleita ja otin verikokeita! Noh, joskus sain olla mukana jossain vähän ihmeellisemmässä jutussa. Sairaala jossa olin on yksityinen sairaala, ja sinne ei tule ne kaikken akuuteimmat tapaukset (valitettavasti :D). Hoitohenkilökunta oli siellä mukavaa ja ilmapiiri oli hyvä! Siellä he pussailivat toisensa aina kun tulivat ja lähtivät töihin ja kesken päivän saattoivat halailla ja kosketella selkää tai pitää kädestä kiinni. Ensin se oli aika outoa, mutta kaikkeen tottuu, ja heidän positiivinen asenne jää kyllä aina mieleen!

Viimeinen kävely sairaalalle (3km juna-asemalta)

Aamulla ensiavussa ei ollut yleensä ruuhkaa!

Viikolla Janne vuokrasi moottoripyörän. Sää oli aivan upea! Aurinko paistoi ja lämpöä oli +18. Janne katsoi hauskan reitin itselleen vuoristosta (=paljon mutkia). Nähtävästi reitti oli suosittu moottoripyöräilijöiden kesken, koska yksi valokuvaaja istuu lähdes joka päivä eräässä pienessä kahvilassa odottamassa että moottoripyöräilijät menevät ohi ja ottaa heistä kuvia. Jannekin pääsi hänen albumiinsa! :D

Kun pääsin töistä, tuli Janne hakemaan myös minut ajelulle. Ajoimme Malagan yläpuolella oleviin pieniin kyliin ja minäkin pääsin ajelemaan siellä! :)

Yamaha XSR700

Kahvila-valokuvaajan ottama

Viimeisenä viikonloppuna lähdettiin Marbellan ylöpuolella sijaitsevaan vuoristoon, Sierra de las Nievakseen. Leirintäalue oli melko korkealla vuoristossa. Käytiin vain kirjautumassa sinne sisään ja sitten lähdettiin vaeltamaan vuoriston korkeimpaan kohtaan. Leirintäalueelta sanottiin, että sinne menisi kuusi tuntia vaeltaa, ja että meidän pitäisi pitää hoppua että ehtisimme takaisin valoisaan aikaan. Niin me sitten lähdettiin kiire pepussa. Parkkipaikalla oli kartta (hyvin epäselvä), ja lähdettiin siitä suoraa vaeltamaan. Missään ei ollut minkäänlaisia kylttejä, eikä meillä tällä kertaa olut PDF-tiedostoa mistä katsoa reittiä. Noh, päätimme vain jatkaa kävelemistä. Päädyimme parin tunnin päästä lampaiden laidunta-alueelle ja farmille. Siellä paijailtiin ihania vuohia, ja yksi niistä tykkäsi imeä meidän sormia :D. Maatilan isäntä tuli pian kyselemään minne olemme matkalla, ja kertoi harmiksemme että olemme kävelleet ihan väärään suuntaan... nooh, käveltiin takaisin ja todettiin että turha lähteä enään mihinkään kun aurinko ehtisi laskea matkan aikana. Siitä sitten suunnattiin läheiseen kylään Parautaan vielä iltakävelylle ja illalliselle. Ruoka oli mielettömän hyvää ja kylässä oli ihanan syksyinen fiilis! Illalla kävimme vielä leirintäalueen baarissa. Se oli idyllinen paikka! Baari oli täynnä perheitä ja koiria, takassa oli tuli ja musiikki soi taustalla. Pädyimme pelaamaan dominoa ja sain viereeni koirakaverin, mutta juuri kun otimme kuvan niin hän tietysti katsoi pois... :D

Yksi musta lammas

Hupsu vuohi

Parautan keskustasta

Parauta ja kastanjapuut

Meidän vuoristobaari

Kyl me oltiin kavereita...

Ulkolämpötila kävi jopa +3 asteessa

Sunnuntaina suunnattiin Marbellan yläpuolella olevaan vuoristoon. Siellä meni monia vaellusreittejä, ja me valitsimme pyöreän muotoisen reitin jonka arvioitu kävelymatka oli 3h. Vaellusreitin nimi oli "Cruz de Juanar" ja reitti vei meidät vuorelle, mihin oli pystytetty iso risti (cruz=risti). Takaisin tulimme vuoren toista rinnettä. Vaellus oli melko lyhyt, mutta vaativa! Vuorelle kipuaminen oli aikamoinen urakka.