Auto on uusi kotimme. Koti matkaa Espanjaan. : Lissabon ja Sintra

Portugaliin olimme ihastuneita jo ennen Lissabonia. Maisemat olivat mielettömät ja ihmiset todella ystävällisiä. Mikä parasta, englantia puhuttiin melko hyvin, joten kanssakäyminen oli kuin tanssia verrattuna Espanjaan. Hyödynsimme kumminkin espanjan kielen taitoja kun englannin kieli ei toiminut. Itse portugali kuulosti omituiselta (slaavilta) ja sitä emme ymmärtäneet juuri ollenkaan. Kirjoitettuna se muistutti paljon espanjaa, joten sitä ymmärsimme paljon paremmin! Lissabon oli oikein viehättävä. Rakennukset olivat värikkäitä ja kauniita. Shoppailtavaa löytyi joka nurkasta. Pieniä, omalaatuisia kauppoja ja ravintoloita löytyi paljon. Erityisesti niitä oli Bairro-Alton kaupunginosassa. Kaupunki on tunnettu pienistä raitiovaunuista joista melkein jokainen oli erilainen, ja ne olivat kätevä tapa liikkua paikasta toiseen isossa keskustassa. Hyppäsimme ekana päivänä legendaarisen vaunu #28 kyytiin, ja sieltä näki hyvin kaupunkia ja säästyimme jalkasäryltä (on tultu käveltyä hurjasti tämän matkan aikana...)

Lissabon

Menoa pääaukiolla

Alimmainen kuvassa on paikallinen
herkku, pastel de nata (slurps)

Syömässä kävimme isossa hallissa, minkä nimi on "Time Out Market". Toinen osa oli food court ja toinen osa oli taas markkina-alue, jossa myytiin aamuisin tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja kalaa. Ruokakojuja oli paljon ja jokaisesta sai erityyppistä ruokaa. Kaikki söivät samassa isossa keskitilassa, ja vilinää riitti. Paikka oli ihana, mutta hinnaltaan vähän kalliimpi mihin olimme muualla tottuneet. Minä söin Thaimaalaista ruokaa ja Janne söi sushia! Ollaan jo vähän kyllästyneitä Espanjalaiseen ja Portugalilaiseen ruokaan, mikä useimmiten on kalaa tai lihaa ranskalaisten kera.

Sintraan lähdimme katsomaan nähtävyyksiä ja vaeltamaan. Kylän läheisyydessä ei ollut leirintäaluetta, joten otimme ensimmäistä kertaa matkamme aikana hotellihuoneen kahdeksi yöksi (aah, sänky, tilaa!). Se oli aivan keskustassa, joten pääsimme kävelemään kaikkialle mihin halusimme. Ensimmäiseksi kävimme tutustumassa palatsiin nimeltä Quinta da Regaleiraan. Ehkä yksi jännittävimmistä paikoista missä olen ikinä käynyt! Aina löytyi jotain uutta ihmeteltävää. Alue oli hyvin suuri, ja se koostui monesta eri rakennuksesta. Siellä oli palatsi, kirkko, torneja, kaivoja, tunneleita, järviä ja suuri puisto. Juuri tällaisesta paikasta unelmoin aina pienenä (ja katsoin elokuvan salainen puutarha uudestaan ja uudestaan...). Alla olevasta oikeanpuoleisesta tornista pääsi tornin huipulle, ja menin sinne että Janne voisi ottaa kuvan kun olen ylhäällä. Sitten Janne sanoi, että tulee myös ylös, ja meni vasemmanpuoleisesta tornista sisään. Odottelin ja ihmettelin missä hän oikein on. Vähän ajan kuluttua kuulin hänen huutelevan jotain ylhäältä minua. Tornista meni "salainen" tunneli ihan muualle. :D

Toinen hieno paikka oli "initiation well". Niitä oli kaksi, mutta toinen oli paljon isompi kuin toinen. Isompi niistä oli 27-metriä syvä, ja sen seinää pitkin meni kierreportaat alas. Aivan pohjalta taas pääsi maanalaisiin tunneleihin, joihin pääsi seikkailemaan. Onneksi kännyköissä on taskulamppu, muuten siellä olisi ollut sysipimeää!

Yksi tunnelireitti johti näihin luoliin

Yksi tunnelireitti meni vihreän järven takaa

Seuraavana päivänä lähdimme pienelle vaellukselle. Kylästä pystyi kävelemään ylös kahden eri kukkulan päälle, kahteen eri nähtävyyteen. Toinen oli maurien linna"Castelo dos Mouros" ja toinen oli palatsi ja puutarha nimeltä "Parque e Palácio Nacional da Pena". Oikeastaan nämä kaksi nähtävyyttä olivat syy miksi päädyimme Sintraan alunperin. Nähtiin (pinterestissä) kuvia näistä satumaisista paikoista ja todettiin että sinne oli vain tunnin ajomatka Lissabonista. Vaellus kylästä nähtävyyksille oli aika jyrkkä, mutta ei kestänyt kuin noin 45min ylös. Sen lisäksi kävelimme välimatkat nähtävyyksien välillä (juu, jalat olivat kipeät seuraavana päivänä). Polku sinne ja takaisin oli hyvin vehreä ja vähän sademetsän tyyppinen. Siellä oli paljon kallioita, ja näimme siellä kiipeilijöitä!